...että kun jokin loppuu, siitä tulee elintärkeä! No muutamia esimerkkejä:

• paperia ei löydy talosta ja vessapaperikin loppu: nenä vuotaa koko ajan kuin seula. Ja nuha ilmestyi kuin tyhjästä heti, kun paperi loppui!
• vesi loppuu kaivosta (viime kesänä yleinen vaiva): pirullinen jano koko ajan, joka sammuu VAIN vedellä
• kännykkä jää kotiin: ilmaantuu 1000 huipputärkeää asiaa, jotka voi hoitaa vain kännykällä tai odotat huipputärkeää puhelua juuri silloin
• matkalippu jää toisen takin taskuun: tarkasta tulee, edellinen tarkastus on tullut kohdalle ainakin vuosi sitten 
• kynääkään ei löydy koko talosta tai kaikki lyijärit ovat niin tylsiä, ettei niistä saa mitään jälkeä tai kuuliksista ei tule jälkeäkään paperiin (joka menee vielä rikki kun yrittää saada kuulista toimimaan). Ja juuri silloin paukahtaa taas miljoona asiaa, jotka pitäisi kirjoittaa KYNÄLLÄ paperille. Mitä niille kynille oikein tapahtuu?!

Joskus ihminen joutuu tiukkaan paikkaan ja sillä heikoimmalla hetkellä voisi luvata vaikka mitä. Ja sitten sitä lupailee vaikka mitä että tilanne helpottuisi. Minäkin jouduin tiukkaan tilanteeseen. Nyt en ihan tarkkaan tiedä teinkö diilin Jumalan vai itse Pirun kanssa. Tiedossa on sitten joko pirun hauska elämä ja sen jälkeen täyttä helvettiä tai sitten päinvastoin...nähtäväksi jää kumpaa on tulossa. Tavallaan aika jännää.

Juhannus. Tämän juhannuksen vietän kotona enkä landella niin kuin yleensä. Tunnelmaan sopii siis vaikka tämmöinen toivotus:

Kävin kulmakaupassa ja laitatin samalla kesävarpit. Aika ihanaa on tuo jalkahoito. Rentouttavaa ja ylellistä.

Minulta pyydettiin erästä ohjetta, jota olen hehkutellut täällä joskus kauan sitten. Tästä Jamie Oliverin munakoisopastasta ei voi olla tykkäämättä. Reseptin lähetti minulle aikoinaan Sarkko (joka on nyt blogitauolla). Resepti löytyy myös Jamien kirjasta Alastoman kokin paluu.  

Stracceja, mausteista munakoisoa, tomaatteja, basilikaa ja parmesaania 
 
4 annosta
 
1 suuri munakoiso sentin kuutioiksi leikattuna
1 tl korianterinsiemeniä murskattuina
1-2 kuivattua punaista chiliä murennettuna
oliiviöljyä
1 tlk (mielellään italialaisia) luumutomaatteja (valuta ja paloittele)
2 kourallista mustia oliiveja (poista kivet)
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
tilkka punaviinietikkaa (jos haluat)
tuoreita stracceja (kts. pastataikinan ohje s. 98)
2 kourallista tuoretta basilikaa
2 kourallista raastettua parmesaania
 
Kaada pannuun pari lorausta oliiviöljyä. Paista munakoisot, korianterinsiemenet ja chilit kauniin kullanruskeiksi. Lisää öljyä tarpeen mukaan. Kumoa sekaan tomaatit. Kypsennä 5 minuuttia ja lisää oliivit. Anna kiehua sakeahkoksi kastikkeeksi. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi tilkalla etikkaa.

Keitä straccit suolalla maustetussa vedessä al denteksi eli juuri ja juuri kypsiksi. Valuta ja kippaa kastikkeen joukkoon. Sekoita nostellen. Revi mukaan basilika. Tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.
 
Stracceista on sivun alussa seuraavaa tarinaa:
Stracci tarkoittaa oikeastaan kokoon raavittua eli pastalevyn voi leikellä ja paloitella ihan miten haluaa. Tee esimerkiksi erimuotoisia ja erikokoisia paloja. Tai kokeile omia mallejasi.
 
Pastataikina (sivulta 98)
4 annosta

250 g (runsas 4 dl) vehnäjauhoja
250 g (vajaa 4 dl) durumvehnöjauhoja (jos niitä ei ole, käytä molempien sijasta 500 g eli vajaa 8 dl erikoisvehnäjauhoja)
3 isoa kananmunaa
8 munankeltuaista
 
Koko ihanuus tehdään oliverin tapaan pöydällä ja pastakoneella käsin tai oikeasti koko käsivarren mitalla möyrimällä...tai ostetaan valmispastaa kaupasta :) 

NAM NAM NAM

Monet nauttivat puutarhanhoidosta. Itse en ole kovin innostunut viherpeukaloimaan, mutta ajattelin nyt esitellä kuitenkin karun puutarhani, vaikka ei siellä juurikaan mitään ole. Tai onhan siellä vaikka mitä.

Tämä on kesäinen kuvakertomus Angelan villistä puutarhasta. Haaveeni piha olisi salainen puutarha-tyylinen viidakko, jossa olisi paljon kaikenlaista jännää ja rehevää ja kaunista ja villia. Ehkä alan suunitella omaa salaista puutarhaani. Vinkkejä voi antaa vapaasti. Toisaalta ei tästä varmaan ole pitkä matka salaiseen puutarhaan. Mitäs jos antaisi vain kaiken villiintyä vielä vähän enemmän :D

Hieman ylikukkineita kirsikankukkia

Kirsikankukkaa sinistä taivasta vasten

Kärpänen

Kärpänen tarkemmin katsottuna

Lemmikkejä

Morsiusangervo

Morsiusangervo ja voikukat

Nokkostakin löytyy

Orapihlaja-aita kukkii

Orapihlajan kukkaa

Hopeapajuni pilkottuna

Mutta eikös rikkaruohotkin voi olla kauniita!

Ilmavia sipulinkukkia

Tuija (kai)

Lapsi ja aikuis-voikukka

Voikukka-perhekunta

Lempikahvikuppini

Tästä kuvakertomuksesta puuttuu vielä sireeni, jota en nyt ehtinyt kuvaamaan. Kuvaan sen pian kun se on paremmin kukassa. Sääli kun en ehtinyt kuvata paria kaunista tulppaania, jotka istutin muutama vuosi takaperin. Ne ilmestyivät kuin tyhjästä ilahduttamaan karua puutarhaani. Nyt ne ovat jo lakastuneet.

Ehkä istutan tänä kesänä joitakin kukkia ja siistin vähän rehottavaa puutarhaani. Ehkä.

Alkuteksti: Mikä minuun on oikein mennyt, kun en osaa enää shopata! Kaikki shoppaukset menevät joko ihan myttyyn tai tulee hankittua tuotetta liian hätäseen. Ennen olin mestariluokan shoppaaja. yhyy

Varsinainen teksti: Lähdin eilen metsästämään sitä country-henkistä mekkoa jonka bongasin Me Naisista viikonloppuna. Mutta ei sitä samaa mekkoa löytynytkään niistä liikkeistä, jotka löysin netistä merkin perusteella. Tai ainakaan mekkoa ei ollut olemassakaan juuri semmoisena, jollaisena se esiteltiin lehden sivuilla. En ole ihan varma oliko mallikaan sama mutta värit eivät ainakaan täsmänneet. Myyjä tiesi kertoa, että joskus niitä vaatteita, joita lehdissä näkyy, ei ole ollenkaan myytävänä. Voiko se olla totta? Huijausta! Multa meni ainakin 22,3 minuuttia hukkaan elämästäni, kun juoksin mokoman olemattoman mekon perässä. Toisaalta mekon oston jälkeen olisi pitänyt löytää siihen sopivat gountrygirl-kengät. Ja sen jälkeen kenkiin sopiva laukku. Ja kenkiin ja laukkuun ja mekkoon sopiva takki...jne. jne.

Käväisin myös asematunnelin piskuisessa levykaupassa ostaisemassa Bob Dylanin uusimman albumin: Together Through Life (aikaa meni n. 2 min 53 sekuntia). Tämä oli sinänsä onnistunut ja mieleinen ostos, mutta bongasin toisessa alan liikkeessä eli Anttilassa heti perään tuplapakkauksen, jossa on kaksi cd:tä uutta Dylania (räpläsin tuplalevyä ainakin 4 minuuttia katkerana). Eikä hintaero ollut kuin kympin luokkaa. Tahtoisin nyt mieluummin sen tuplapakkauksen, mutta mitä järkeä on ostaa kahta samaa levyä! Kysyn vaan. Olen niin heräteostosupervoimainen että. Tämä sama moka mulle kävi muuten jo Madonnan Hard Candyn ostettuani. Että en siis oppinut mitään mokastani.

No anyways. Onnistunut ostos oli sen sijaan Rakkaudella Hynynen -pokkari. Ärrällä käydessäni Hynynen vinkkasi niin ihanasti silmää siinä pokkarin kannessa että pitihän tuo heti ostaa. Olen niin heikko nainen. Samalla ärrä-reissulla latasin myös aikaa matkakorttiin ettei tule sakkoja junissa tai ratikoissa. Siinäkään kaupantekotilanteessa ei ollut mitään ongelmaa...paitsi että pitäis hankkia uusi henkkari. Tämä mun viime vuosituhannella hankittu ajokortti on ihan säpäleinä. Hiukan hävetti koota ajokorttipalapeliä siinä ärrän tiskillä. Ja arvatkaa huokailiko takana jonottava tyyppi kuumasti niskan kautta korvaan.

Jälkikirjoitus: No nyt huomasin, että tämän Hynysen rakkaus-kirjan saa myös äänikirjana, kirjailijan itsensä lukemana! että meni tämäkin ostos sitten uusiksi.

Jälkikirjoituksen jälkikirjoitus: Oho, ja nyt vasta huomasin senkin, että kirjan kannessa Hynysen takana makaa alaston nainen! Herranen aika. Miespuolinen olisi varmaan huomannut sen ensimmäisenä eikä itse kirjailija Hynysen silmäniskua tai ylipäätään koko Hynystä. 

********

Tänään menen kaikesta huolimatta parin tutun muodostamaa duo Sananjalkaa kuuntelemaan Flemarille. Hgin Kallioon. Pulmussa ahdas mutta tiukka tunnelma tiivistyy kun isä ja poika pääsevät vauhtiin huimaan. Tulkaa kaikki sinne, vaikka ette mahtuisikaan.

Perjantai oli ihan persiistä. Tuntui kuin koko maailma olisi ollut meikäläistä vastaan. Taistelin tuulimyllyjä vastaan ja tunsin itseni mitättömäksi ja pieneksi. Ei ollut puhtia eikä mitään. Olin koko päivän itku kurkussa. Vailla iloa. Vailla valoa. Olisin halunnut painua kotiin peiton alle parkumaan kurjuuttani. Mikä lie musta pilvi asettunut pääni päälle pilaamaan koko päiväni. Oikea perstai. Pah.

No lauantaina kaikki näytti jo valoisammalta. Heräsin kauniiseen aamuun rauhallisesti. Laiskottelin ja vetelehdin. Join maitokahvia ja appelsiinimehua kroisanttia mutustaen ja luin taas Me Naiset -lehteä (tästähän tulee jo tapa). Löysin sieltä ihanan mekon ja olisin halunnut lähteä siltä istumalta sitä sovittamaan. Mutta tänään en ehtisi shoppaamaan koska pitää mennä töihin iltapäivällä. Ja minähän olin vetelehtinyt niin etten ehtinyt lähteä hyvissä ajoin enää mekkokauppaan. Peruin aamujumpatkin. Niin laiska olin. Mutta nyt tuntui hyvältä vaan olla.

Töissä meni kaikki hyvin. Pieni käyttöönotto meni huiskis läpi ja menimme Dianan kanssa ottamaan onnistuneen työn kunniaksi tuopilliset lähibaarin terassille. Terassilla oli hiton kylmä ja kylmä olut vielä lisäsi kylmyyden tunnetta niin että ihan täristiin vilusta. Mutta terassilla nyt oltiin piru vie. prrr hrrrr trrrr. Pari tyyppiä änkesi pöytäämme aika tylysti pyytämättä edes lupaa. Mutta olivat sen verran ottaneet, että taisivat hyvät tavat siinä hötäkässä unohtua. Olivat tulleet Tampereelta asti Jarrea kuuntelemaan Harwall Areenalle. Juttelimme kaikenlaisista konserteista ja muusikoista hampaat kalisten. Toisille ei enää jääty vaan toivoteltiin pojille hyvää Jarre-iltaa. Lauantai-ilta sujuikin mukavasti euroviisuja seuratessa. Suosikkibiisini vieläpä voitti. Jeh. Hyvä Norja. Ja Islanti kiilasi toiseksi kauniilla balladillaan.

Sunnuntaina katselin unia klo 10 saakka. Lähdin sitten Tinan kanssa lenkille. Kierrettiin kävellen pururata ja bongasin hirveän määrän murkkuja. Ne yrittivät hyökätä lenkkareihini aina kun pysähdyin. Ärhäköitä pikku nilviäisiä. Ja taas kuulin sen oudon linnun, joka ääntelee hassusti. Mikä lie pöllö.  Lenkin jälkeen ehdin vielä leikkiä feisbuukissa ja kommentoida muutaman kamun statusta. Se on kaikkein hauskinta naamakirjassa. Sitten lähdin tallille ajelemaan. Nyt kaikki pahat olot lähtivät viimeistään kehostani ja mielestäni, kun pääsin Hauiksen luokse. Kävelimme keväisessä metsässä kuunnellen lintujen laulua ja ihastellen kevään herkkää kauneutta. Ah sitä luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Emme nähneet tällä kerralla yhtäkään hirveä tai mönkkäriä tai yhtikäs mitään pelottavaa. Kävelimme vain ja nautimme olostamme. Kuin unessa. Hauiskin oli hyvällä päällä. Heilutteli korviaan ja päätään iloisesti.

Semmoinen viikonloppu oli tämä. Pääpiirteittäin. Ihan hyvä viikonloppu siis kuitenkin. Nyt alan katsoa Wallanderia. Ruotsalaista laatusarjaa. Huomenna menen katsomaan sitä mekkoa.

Kohta koittaa euroviisujen finaali. Olen jo aivan täpinöissä, sillä siellä laulaa se mainio Norjaa edustava slaavilainen nuorukainen, Alexander, Satumaisen laulunsa. Kilpailubiisi on pirteä kokonaisuus viuluineen päivineen. Norja tulee ja voittaa.

Norja

Nämäkin tulevat sijoitumaan kärkipäähän:

Viro
Bosnia & Herzegovina

sekä myöskin Venäjä, Ranska, Saksa, Islanti ja Malta ovat kovia. Miesten mieleen lienee Ukrainan notkea saapasjalkakissa rrrrrrr.

Minusta euroviisut on kiva juttu. Olemme kuin yhtä eurooppa-perhettä hetken aikaa. Ja Venäjä on järjestänyt hienot pippalot.

Спасибо.

Ja nyt lanteet heilumaan. Jeah Shake Shake Mama!

Olen käyttänyt koko lauantain opiskellessani tätä hooteämällää pitkästä aikaa. Tämän pohjan pitäisi olla kevätpohja, mutta en raaskinut luopua jääkarhusta kuitenkaan. Löysin google-kuvahaulla tämmöisen jääkarhun, joka on tullut aamupesulta kanervien keskelle. Minusta se on valloittava kuva.

Tämä pohja ei ole mun ihan oma pohja vaan olen tehnyt sen vanhan pohjan kaavalla. Vanhan pohjan on tehnyt Kiki (tuon linkin takaa ei kylläkään enää löydy Kikiä!). Kiitos! Ja haluan kittää myös Elegiaa, jonka blogista löysin hienon ohjeen. Kiitos! Näillä eväillä sain tämän pohjani aikaiseksi. Pitää vielä tarkastella muista koneista sävyjä, koska värit näyttävät aina vähän erilaisilta eri näytöillä. Tuo jäänalle löytyi täältä. (Toivottavasti en joudu telkien taakse tekijänoikeuksien vuoksi). Taustakuva on Photobucketista.

Kaikenkaikkiaan tämä blogipohjan opettelu ja koodinäpertely oli erittäin terapeuttista puuhaa, sillä muuten olisin ostanut vaikka mitä ostosteeveestä tai olisin vain laiskotellut sohvalla :D

Otin perjantain vapaaksi. Kroppani otti samantien flunssan megeen viettämään rattoisaa lomaa. Ei olis tarvinnut. Flunssassa mulle tulee myös tämä piinaava vaiva. Nyt on nenä ruvella ja henki pihisee.

Joutessani olen istunut aika lailla koneella ja katsellut telkkaria. Ei jaksa oikein muuta. Koiralenkillä tuli korva kipeäksi ja astmapiiputtelu saa kehon tärisemään. En uskaltanut juoda kuin yhden kupillisen kahvia sen vuoksi.

Löysin tuubista kivoja biisejä. Tämä seuraava video on esteettisesti kaunis katseltava. Katy Perry on muutenkin kaunis nuori nainen. Ja mikä kroppa! Mutta katsokaa tuota naisellista tyyliä ja tiheää tunnelmaa videolla. Vou.

Olen lukenut myös naistenlehtiä kannesta kanteen. Kerrankin. Yleensä ei ole aikaa eikä oiken kiinnostusta lukea niitä. Nyt kuitenkin menin pihalle istumaan kun aurinko paistoi ihanasti ja avasin Me Naiset-lehden ja löysin sieltä vinkin toisesta mahtavasta biisistä. Tässä on ihan toisenlaista tunnelmaa ja karheaa karismaa. Dylanin uusinta tuotantoa, jota hän on säveltänyt elokuvaan. Tätä biisiä kuuntelin varmaan kymmenen kertaa peräkkäin enkä meinannut saada tarpeekseni ollenkaan. Todella herkkää Dylania. Nuo kitaran vinkaisut saavat ihon kananlihalle. hrrrrrr

Niin ja olen tässä turhautuneessa mielentilassa jopa melkein tilannut täydellisen kasvojen hoito+hierontalaitteen ostosteeveestä...käääk. Se oli niin hypnoottinen myyntirallatus, että tuli fiilis: Laite on pakko saada! En tule ilman sitä toimeen! Kaunistun uskomattoman paljon jos ostan sen! Onneks en muista sitä nettiosoitetta enää. huh

Olen myös etsinyt uutta keväisempää pohjaa blogille, mutta on niin kaihoisaa luopua jäänallesta. Yritin saada laillista kuvaa Mitsuaki Iwagon jäänalleista, mutta en vielä onnistunut. Sellainen jääkarhu horsmapellossa olisi aika keväinen. Jos jollakulla on keväinen (miel. jääkarhu-aiheinen) blogipohja mulle, olisin todella kiitollinen. Voisi siinä pohjassa olla saimaan norppakin...

Kuva täältä (norppasähköä)

Nyt alkaa kuume taas nousta, mutta tärinä onneksi jo helpottaa. Kyl tää tästä...I Dont Care.

ps. tässä vielä uutta lupaavaa suomalaista musaa ja toinenkin.
pps. tänään Marine juoksee puolimaratonia: Onnea koitokseen!!!!

Ihminen on saanut syntymälahjanaan tietynlaisen geeniperimän ja sen mukaisen olemuksen ja luonteen. Varsinkin ulkoinen olemus on se mitä "Luoja on suonut". Geenit vaikuttavat ulkoasuun ja ominaisuuksiin, joita ympäristötekijätkin kyllä muokkaavat.

Pienellä muokkauksella saa tosiaan ihmeitä aikaan, mutta on tiettyjä ruumiinosia, joita ei voi oikein muokata ilman kirurginveistä. Olen joutunut tuijottamaan itseäni sekä peilistä että sisältä päin jo vuosikausia. Pikku hiljaa vuosien saatossa olen oppinut sietämään itseäni aika mukavasti. Nykyään jopa joskus ihailemaan varsinkin henkistä minää. No on päiviä jolloin kuristaisin itseni jos vain voisin. Sietämätön on Angelakin joskus.

On muutama asia joihin kiinnitän huomioni kun tapaan tai näen ihmisen: kädet, suu ja ryhti. Nuo kädet ovat mielenkiintoiset. Naisilla ihailen naisellisia pieniä, käteviä käsiä. Miehen voimakkaat, taitavat kädet ovat hurmaavat.

Itselläni on lapionkokoiset kädet ja niitä yritän aina peitellä. Kynnetkin katkeilevat tallilla ollessa joten niitäkään ei ole syytä esitellä ylpeänä. Nyt kekkasin, että pakko olla jotain hyvää näissä lapiokätösissä.

Laadin luettelon innoissani lapiokätisen hyvistä puolista:

• suurissa kätösissä on paljon tarttumapintaa; voi kouraista suuren määrän tavaraa ota-niin-paljon-kuin-käsiisi-mahtuu -kisassa
• sydämeni voi olla suurempi kuin monen muun jos siihen käden koko=sydämen koko -vertaukseen on uskominen
• käteni kauhovat uidessa vettä paremmin kuin pienikätisen
• olisin mestarillinen pianonsoittaja...jos sattuisin olemaan pianomestari
• ankka tarvitsee isot räpylät :)
• iso käsi pokerissa on etu (olen lukenut)
• äh en keksi enää yhtäään positiivista lapiokäsi-ajatusta

Kaikilla ei ole käsiä ollenkaan joten tämä lapiokäsivalitus-vuodatus on ihan älyttömän tyhmä.

Kuristan itseni suurilla käsilläni.

Kuva täältä

Nyt jos koskaan kannattaisi aloittaa kuntosaliliikunta. Varsinkin naisten. Sillä jos Radio Rockin korporaatioon ja Ilta-Sanomiin on uskomista, on meille naisille ilouutinen: kuntosalilla voi saada orgasmin eli Coregasmin! Mikäs sen parempi motivaatio kuin kuntosaliorgasmit. Eikun jalkaprässiin nauttimaan.

No, minä olen käynyt salilla vuosikaudet (enemmän tai vähemmän aktiivisesti) ja voin tunnustaa avoimesti, että moista iloa en ole koskaan kokenut kuntosalilla enkä muuallakaan epätavallisissa olosuhteissa "vahingossa". En edes jalkaprässissä, vaikka se on kuulemma potentiaalisin laite coregasmi-nirvanan saavuttamiseen. 

No, kannattaa kuitenkin aloittaa kuntosaliharjoittelu. On siitä muutakin hyötyä. Salilla huhkimisesta ja liikunnasta yleensäkin saa mahtavia henkisiä ja pitkäaikaisia orgasmeja jos ei muuta. Maltan enää tuskin odottaa kun Marinen kanssa käymme läpi muutaman tehokkaan liikesarjan, tiettyjen paikkojen kohentamiseen. Marine on itse liikkuva malliesimerkki treenaamisen tehokkuudesta. Ja mä haluan samanlaisen takapuolen!

ps. kyllä miehenkin treenattu takapuoli voi olla uskomattoman upea taideteos..

Ennen vanhaan naiset pukeutuivat ehkä hieman epämukavasti mutta olivat hyvin naisellisia. Naisellisuutta korostettiin erilaisin keinoin kuten kiristämällä vyötäröä. Löysin netistä ihanan putiikin, joka tuo entisaikojen naisellista tyyliä nykypäivään. Dramaattista muodokkuutta, naisellista kurvikkuutta. Tuollaista korsettia kun oppisi käyttämään. Voi olla aika epämukava kokemattomalle.

Mad Men-sarjassa kuvataan taitavasti 60-luvun tyyliä. Naiset ovat pelkkää kurvia ja miehet viileän kuuleja. Tuo pääosan esittäjä Don Draper on melkoisen komeakin. Kuin entisaikojen filmitähti kuten Garyt Grant tai Cooper.

Don Draper (Mad Men)

Ja hänen vaimonsa on kuin Grace Kelly.

Betty Drape (Mad Men)

Mutta mitä oikeastaan on naisellisuus? Onko se pitkät kiharat hiukset, kurvikas kroppa, pehmeys, äidillisyys, myötätuntoisuus, nöyryys, itsenäisyys, rinnat, ujous, trendikkyys, keimailevuus, korkokenkäisyys, antimiehisyys, suloisuus, kukkamekkoisuus, kohtalokas katse, punainen suu...vai mitä?

No. Naisen aivoillani voisin sanoa, että naisellisuus on paljon muutakin kuin pelkkää glamouria ja ulkoista prameutta. Korkokengillä saa kyllä sääret kauniimmiksi, korsetilla kropan mutkalle, mutta minusta kauneus kumpuaa jostakin paljon syvemmältä. Naiseus on vähän niinkuin täytekakku: Ensin voisi saada itsensä mehukkaaksi sisältä ja sitten vain koristelemaan. Tämä on hyvä resepti kaikille meille, jotka emme ole syntynet malleiksi tai kuvankauniiksi pitkäsääriksi. Sekin auttaa, kun kun löytää parhaan ominaisuuden itsessään. Voimistaa sitä. Ja kas. Räjäyttää vain koko kakun ilmoille.

Räiskis.

Tai vähän hillitymmin.

Puff.

Katso myös Naiseus Part 1

Mä olen melko spontaani ihminen. Tai no, pyrin ainakin käyttäytymään mahdollisimmaan usein spontaanisti eli oma-aloitteisesti eli ohjailemattomasti. Mutta eihän täysin spontaanisti voi mitenkään elää. Ainakaan ihan koko ajan. Täysin spontaani käytös on lopultakin aika harvinaista, vaikka multa se onnistuu kyllä melkein päivittäin jossakin muodossa. Spontaanisuutta ei kylläkään voi suunnitella, sillä silloin se on jo jotain ihan muuta...sponttaanius on hetkeen heittäytymistä. Ja se on ihanaa.

No vähemmän spontaanin tapani mukaan katselen aamuisin kolmosen aamuteeveetä sen mitä nyt siinä aamutoimissani kerkeän. Tänä aamuna siinä oli yksi erityisen sydäntä lämmittävä aihe, nimittäin Saimaannorppien suojelu. Se on niin ilahduttava asia, että hymy nousi hetkessä huulille kun näin kuvamateriaalia kuuteista ja norppa-tutkijoiden tarkasta työstä. Ihanaa, että noita elukoita suojellaan. Siellä missä vietän kesäni, on Suomen parhaimmat mahikset bongata noita norppiksia ja tänä kesänä olen luvannutkin itselleni, että yritän bongata edes yhden tuollaisen söpöläisen kellimästä kesäauringossa tai kurkkimassa pää järven pinnalla vilkkuen. Yhdistän huvin ja hyödyn; hyppään soutuveneeseen ja soutelen pitkin järveä niin että mieli ja lihakset saavat kyytiä. Viuh vauh sinne tänne. Tämä oli hyvin spontaani ajatus, joka muuttui salakavalasti suunnitelmaksi.

Jos vielä saisi napattua yhdenkin kuvan noista norpista niin olisin maailman onnellisin Ankka.

Tämä ankka puolestaan etsii spontaanisti matosia suuhunsa. yak

ps. bongaisin mielelläni myös ryhiksiä, jääkarhuleita ja delfiinejä, mutta niitä on jossain ihan muualla

Viime viikonloppu oli aika värikäs ja mielenkiintoinen. Perjantaina kaaduin väsyneenä sohvalle loikoilemaan ja katsomaan Conan Barbaaria (ties monennenko kerran), mutta lauantaina lähdin liikenteeseen juostuani ensin koirien kanssa kolme lenkkiä erilaisissa maastoissa: Ladylike-lenkki pehmeillä poluilla Tinan kanssa,  Mörrimöykky-lenkki vaihtelevassa ryteikkömaastossa Jedin kanssa ja Neliönmuotoinen lenkki lähiteillä Pimun kanssa.  Nuuh ja puuh.

Sitten Suihkun kautta baanalle. Hyvin italialaisissa pizzan ja pastan tuoksuisissa tunnelmissa, Il Duetto-ravintolassa katseltiin Donnan kanssa kauniita Sasa Tkalcanin valokuvia Roomasta. Upean väriset kuvat sopivat ravintolaan kuin oliivit pitsaan. Koko ravintola oli täynnä värikkäitä italialaisia asiakkaitakin. Sattui olemaan Italian kansallispäivä tai vapautumisen päiväkö se oli. Tuli voimakas tunne, että ollaankin oikeasti Italiassa. Roomassa maistelemassa herkullista pastaa ja siemailemassa sisilialaista punaviiniä. Tämä vain puuttui.

Ravintolakeikan jälkeen käytiin hörppäämässä tuopilliset Rotterdamissa ja sieltä kiiruhdimme Tavastialle ihmettelemään Suomi-heviä (taimitäsenytonkaan...Kotiteollisuuden musiikkigenrestä en tiedä enkä uskalla edes veikata, sillä Hynynen on vastannut jollekin fanille tällä tavalla: "Edelleenkin: myö ei olla mitään metallia. Vituttaa nää pankkitoimihenkilöt, jotka eivät erota kyynärpäätä perseestä.") Kotiteollisuuden muodossa. Sain aivan viime tingassa liput keikalle. Lauantaina klo 14 tarkemmin sanottuna, kun kaksi lippua oli lunastamatta Tiketissä. Kyllä soittelinkin niiden peään! Meillä kävi siis mieletön tsäkä. Keikalla oli myös Tuomas Holopainen mukana. Ja toiveeni toteutui. Pojat soittivat lempibiisini "Satu Peikoista". Viskoin päätä Tuomaksen kanssa kilpaa ja nyt on niska vieläkin hiukan hellänä. Mahtava oli kuitenkin tunnelma Tavastia-klubilla ja luulen, että Hynynen oli myös hienoissa fiiliksissä, koska heitti paidan pois loppuhuipennuksissa ja esiintyi pelkät rintsikat päällään! Aika rohkeeta.

Että oli nyt mitä tahansa musaa niin mielettömän hyvän keikan vetivät nuo Kotiteollisuudet. Kiitos.

Ja lopuksi se ihana satu peikoista. Kaunis lyriikka ja Hynysen mörinä on jännittävä yhdistelmä.

Ja vielä aiheeseen epäsopiva, mutta pärskähtelevä lopetus tähän: Muistakaa hyvät ihmiset peittää suu kun aivastelette!

Ooh miten upea ilma oli tänään ihan aamusta asti. Viime päivinä olen ollut jo ihan lohduton, kun on ollut niin viiltävän kylmää. Joinakin päivänä on ihan sietämätön tuuli puhaltanut luihin ja ytimiin. Mutta tänään oli leudompaa. Kevään tuntua ilmassa ja nautin täydellä riemulla ulkoilmasta takki auki (kaulaliina vielä kaulassa).

Kävin ostoksilla Kampissa. Piti löytää palkintoja valokuvauskilpailun voittajille. Olen ollut järjestämässä kilpailua ja nyt on päästy siihen pisteeseen, että parhaat kuvat on äänestetty joka kategoriassa ja nyt ne pitäisi palkita. Palkinnot vain puuttuivat. Sorvitytön kanssa lähdimme etsimään sopivia palkintoja ja tämmöiset sitten ostettiin kolmelle voittajalle:

Palkintoa lähikuvassa

Marimekon aurinkoinen kassi, pirteä muistikirja ja veikeä kukkaro

Palkinnosta voitte päätellä, että voittajien joukossa ei ollut miehiä :D

Kävimme myös Punto Vistassa syömässä todella herkullista pastaa ja joimme punaviinilasilliset. Ihan terveydellisistä syistä. Punaviini tekee kuulemma hyvää (varsinkin) naisen luustolle. Mahtavaa! Seuraavan punaviinilasillisen juon Il Duettossa, Sähkötalossa. Huomisesta lähtien siellä on valokuvanäyttely. Kuvia Roomasta. Ihanaa.

Aurinkoa ihan kaikille!

ps. pitäisiköhän blogipohja muuttaa keväisemmäksi

"Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen." -Paulo Koelho

Olin jo melkein unohtanut tuon ihmeellisen lauseen. Sen avulla olen saanut maailmankaikkeuden puolelleni jo monta kertaa.

Ehkä nytkin.

Lähdin eilen aika myöhään tallille. Kello viiden jälkeen vasta, katsottuani ensin, ties monennenko kerran Vuodet Picasson kanssa-elokuvan.

Ajelin hiljakseen autolla pitkin Sipoon kiemurateitä ja tarkkailin maisemia. Aika karua ja harmaata. Mutta kun astuin autosta ulos, olikin ihana lintukonsertti menossa. Hain hiekkaisen, juuri piehtaroineen hevosen tarhasta ja satuloin sen hirveän harjaus-urakan jälkeen. Ja sitten lähdettiin matkaan. Metsään ei kannattanut mennä, koska polut olivat pelkkää liejua ja mutaa. Suuntasin tielle ja golf-radan lenkille, jota saamme käyttää vielä jonkin aikaa hevosteluun. Se on suuri etuoikeus ja lahja meille hevosihmisille, sillä nuo golfkentän hiekkatiet ovat erinomaisessa kunnossa ja mainioita ratsastusmaastoja.

Linnut visersivät ihan hurjana pensaissa. Onkohan niillä kosinta käynnissä, mietiskelin siinä mennessäni. Yhtä-äkkiä kokonainen parvi lehahti lentoon pusikosta ja tuli aivan hljaista. Se oli jotenkin hassua. Hauiksen kanssa köpöteltiin rauhallisesti tietä eteenpäin ja nautittiin leudosta kevätsäästä. Valoa riitti koko matkan ajan eikä hämärtänyt vielä silloinkaan, kun saavuttiin tallille takaisin klo 19 jälkeen. Näimme matkalla hanhia ja pikkulintuja. Kani tai jänis loikki pellolla ja pari hepoa tuli vastaan tiellä. Hauis näki varmaan paljon muutakin, mutta ei ollut moksiskaan. Olipa ihana iltalenkki heppa-ystäväni kanssa. 

Kiitos Hauis.

Ja sen kunniaksi että on kevät niin soitetaan tietenkin Kevät.

"Dung öi me don nhà di Turku tháng 6, con phu me don nhà khg?
Me"

Höh. Mitähän tuohon vastais?